Urheilija kysyi minulta:

”Mistä johtuu, että olen vasta tänä kesänä alkanut tykkäämään harjoittelusta? Ennen harjoittelu on ollut pakonomaista ja tuntunut jopa pahalta. Tänä kesänä omatoimijakso on ollut aivan erilainen.”

Hän oli jopa meinannut lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko urheilun. Oli tullut sellainen olo, ettei hän saa siitä enää mitään, vaan joutuu vain luopumaan asioista. Pienen pohdinnan jälkeen hän oli kuitenkin jatkanut urheilua ja oli nyt minun luonani mietteineen, ollut ennenkin ja useamman kerran.

Tästä on nyt kulunut melkein vuosi.

Enää lopettaminen ei ole vaihtoehto, vaan hän saa urheilusta iloa ja nautintoa. Hän lähtee mielellään treeneihin, oikein odottaa niitä. Auringon paistaessa ajatus on, että ”onpa hieno ilma treenata”. Vuosi sitten olisi ollut ahdistavaa tuhlata aurinkoinen päivä harjoitteluun ja sen olisi tehnyt vain nopeasti alta pois, jotta pääsee rannalle.

Mitä tässä välissä oikein on tapahtunut?

Kahdenlainen motivaatio

Motivaatiota on kahdenlaista – sisäistä ja ulkoista. Kumpaakin me tarvitsemme jotta saavutamme tavoitteemme, olivat ne sitten urheilussa tai työelämässä. Tällä urheilijalla oli herännyt vahva sisäinen motivaatio ja tämän sisäisen motivaation käynnistyminen vaati, että hänelle annettiin mahdollisuus lopettaa ja punnita, kuinka tärkeää tämä hänelle oli.

Sillä hetkellä, kun hän oli ymmärtänyt, että urheilu on se mitä hän rakasti, asia jonka eteen hän on valmis tekemään asioita ja työtä, heräsi sisäinen motivaatio. Ennen hänen toimintaansa ja harjoitteluaan oli ohjannut ulkoinen motivaatio.

Keppiä ja porkkanaa

Urheilussa ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan toimintaa, johon ryhdytään palkkioiden tai pakotteiden vuoksi. Toiminta on siis vahvasti ulkoapäin ohjattua ja on ristiriidassa henkilökohtaisen hyvinvoinnin kanssa.

Ulkoista motivaatiota on komentaminen sekä rangaistukset ja palkkiot. Maine ja kunnia, sekä arvostuksen lisääntyminen muiden silmissä kuuluvat myös ulkoisiin palkkioihin. Esimerkkejä rangaistuksesta ovat tunne kasvojen menetyksestä toisten silmissä, toisten ihmisten paheksunta tai kielteinen palaute.

Lyhyellä aikavälillä ulkoinen motivaatio toimii, mutta ei pitkällä. Urheilija jolla ei ole sisäistä motivaatiota ei suorita omatoimijakson harjoittelua hyvin, vaan keksii tekosyitä harjoittelusta luistamiseen. Ulkoisena motivaationa toimii myös tieto siitä, että pitäisi harjoitella ohjeiden mukaan, jotta kehittyy. Se ei kuitenkaan yksinään riitä, ellei toimintaa koeta itsessään miellyttäväksi.

Sisäinen palo ja onnistumisen tunteet

Kun urheilija osallistuu toimintaan ensisijaisesti itsensä vuoksi, puhutaan sisäisestä motivaatiosta. Tekemisen motiiveina on tällöin koettu ilo ja myönteiset tunnekokemukset.

Silloin kun ihminen on sisäisesti motivoitunut itsensä kehittämiseen ja harjoitteluun, itsemääräämisen- eli autonomian kokemus ja psyykkinen hyvinvointi ovat huipussaan. Ulkoisen kontrollin kokemusta ei synny ja sisäisesti motivoitunut harjoittelee vastoinkäymisistä ja ongelmista huolimatta.

Siksi on erityisen tärkeää, että valmentajalla on tiedossa keinoja, joilla hän voi tukea urheilijansa sisäistä motivaatiota. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä suurempi sisäinen motivaatio, sitä vahvemmin harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen sitoudutaan.

Sisäistä motivaatiota tukee urheilussa oikeudenmukaisuuden kokemukset, pystyvyyden tunne, onnistumiset, positiivinen palaute, autonomian tunne sekä se, että saa vaikuttaa omaan harjoitteluun. Kun urheilija tuntee kuuluvansa joukkueeseen ja olevansa tärkeä osa sitä, saadaan sisäistä motivaatiota vahvistettua entisestään.

Mitä tavoitellaan

Alussa mainitsemani urheilijan kohdalla kävimme monet keskustelut siitä, mikä on hänelle tärkeää urheilussa ja elämässä yleensä; mitkä ovat hänen tavoitteensa ja minkälaisena ihmisenä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä, mitä hänen pitää tehdä saavuttaakseen tavoitteensa.

Näin hän ymmärsi, mitä hän oikeasti haluaa tavoitella.

Osa motivaatiopulmista johtui myös ympäristön paineista ja siitä, ettei häneen uskottu tarpeeksi. Ympäristön vaihto, kannustus ja itselle tärkeiden asioiden käsittely herättivät vahvan liekin, joka on johtanut urheilusta nauttimiseen aivan uudella tavalla.

Me tarvitsemme molempia motivaatioita, sillä ne toimivat kiikkulaudan tavoin. Me valmentajat olemme itsessään ulkoisen motivaation lähteitä ja toimimalla oikein, saamme herätettyä urheilijassa sen kaikkein tärkeimmän, sisäisen motivaation. Se ei synny pakon vaan mahdollisuuksien kautta.

Osaatko sinä valmentajana antaa urheilijoillesi eväät myös sisäisen motivaation ruokkimiseen?

Autamme sinua valmentamaan asiakastasi

Muutosvalmentaja -koulutus - ilmoittaudu nyt!

Jokaisella urheilijalla ”vakavuusasteesta” riippumatta pitäisi olla käytössä työkaluja joilla saadaan henkinen kapasiteetti käyttöön.

Mielenmuutos alkaa täältä

kirjoittaja Sami Yläkangas

on MakiaMentalin urheilu- ja psyykkisen valmennuksen vastaava, Lue muita Samin artikkeleita

Share This